lauantai 6. kesäkuuta 2009

Surua...


En ole jaksanut käydä kommentoimassa,kun perhettäni kohtasi suuri suru Isäni pois menon johdosta.Pidän nyt pientä taukoa.

Kaunista kesää kaikille.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.

Martti Lindqvist



Lämmin osanotto.
T:Artun äiti

Mari kirjoitti...

Otan osaa. Olen kokenut saman muutama vuosi sitten. Halaus♥

malla kirjoitti...

osanottoni rakas blogiystävä<3 voimia ja jaksamista suruunne..

nirppu kirjoitti...

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Nämä sanat toivot pientä lohtua, kun oma isäni muutama vuosi sitten kuoli. Haluan välittää niillä Lämpimän osanottoni Sinulle ja perheellesi.

Jossu kirjoitti...

Osanottoni suureen suruusi.
Muutama vuosi sitten oma isäni nukkui pois ja vieläkin tunnen suurta surua asiasta. Jokaisella meillä on vain yksi isä!

Voimia ja jaksamista!

Vuokko kirjoitti...

Lämmin osanotto suruusi

Susanne kirjoitti...

Osanottoni suureen suruusi.

Tytti kirjoitti...

Reilu vuosi menetin äitini,enkä voi sitä vieläkään todeksi uskoa.Lämmin osanottoni suureen suruusi ja jaksamisia..

Mari kirjoitti...

Lämmin osanotto suureen suruusi.

Katja kirjoitti...

Osanotto suruusi. Isät ovat korvaamattomia.

Marge kirjoitti...

Voi, otan osaa suruusi!!!
Voimia ja Taivaan Isän siunausta!!!

titta kirjoitti...

Osantto ja voimia sinulle sekä perheellesi :(

mammamiau kirjoitti...

Osanottoni. Muistot elää, aina. Mi-Ma

Parolan asema kirjoitti...

Otan kovasti osaa, voimia ja energioita oikein sylillisen täydeltä.