maanantai 13. heinäkuuta 2009

Vanhempani...


Minulle niin rakkaat vanhempani.Isäni tässä muutamaa viikkoa ennen taivaan kotiin siirtymistä.Hän halusi olla koko ajan kotona äidin hoidossa.Vain kaksi päivää ennen poismenoa halusi itse sairaalaan .Jo silloin arvasimme,että nyt on tosi kysymyksessä,koska sairaala oli hänelle kauhun paikka.Onneksi hänen lähtönsä oli kaunis ja rauhallinen.Saimme olla kaikki saattamassa hänet viimeiselle matkalle ja pitämässä häntä kädestä kiinni.Hänellä on nyt hyvä olla,ei ole kipua,ei huolenhäivää.Meillä jälkeenjääneillä on suru ja ikävä suuri.

Mutta elämä jatkuu surunkin keskellä.

PS:jotenkin näin surullisella mielellä aloittelen tätä viikkoa,mutta jospa se tästä piristyy....

11 kommenttia:

malla kirjoitti...

ja vaikka rakkaistaan joutuu luopumaan,niin onneksi muistot säilyy sydämessä...niitä ei kukaan voi viiä pois.<3jaksamishalaus..

Tytti kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi,kyynelsilmin täällä luin kirjoitustasi,äitini poismeno koskettaa vieläkin kovasti vaikka siitä 1,5 vuotta aikaa,se ei häviä koskaan.Jaksamisia sinulle <3

maano kirjoitti...

syvä osanotto suruusi ... halaus

Mari kirjoitti...

*Halaa*

Vekarus kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

Anonyymi kirjoitti...

Jos voisin vähän helpottaa suruasi ja piristää viikon alkuasi.Käy You Tube:ssa kuuntelemassa uutta tangokuninkaalista Amadeus Lundbergia: ONNEMME KYYNELEET JA TÄYSIKUU.T:MUMMELI

mimmuli kirjoitti...

*halaa* Syvä osonottoni.

Vuokko kirjoitti...

Surun aika....
Lämmin osanottoni

helikeiju kirjoitti...

"Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa.
-Einari Vuorela-

Voimia Sinulle surun keskellä.

Marge kirjoitti...

Taisi kommenttini kadota jonnekin bittiavaruuteen..?

Tiedän tuon tunteen, isäni poismenosta on 9 vuotta ja tulen kaipaamaan häntä aina, mutta aika oikeasti auttaa, muistot kauniit jäävät! Minua lohduttaa myös surutyössä aina luottamus Jumalaan ja jälleennäkemisen toivo.
Sinulle lähetän täältä lämpimän halauksen ja voimia surutyöhösi toivotan!

PikkuBertta kirjoitti...

Kiitos rakkaat ystävät kommenteistanne. Olette ihania,kun jaksatte olla mukana surussani.

Lämpimiä kesäpäiviä kaikille:)