keskiviikko 30. syyskuuta 2009

10 paljastusta itsestäni....


-tuija irene,10kk-


Nappasinpa minäkin jostain blogista haasteen kertoa itsestäni 10 asiaa.Tässä ne tulee,ota tuolista kiinni.

1. Kaikkein tärkein on perhe.
Lapset,lapsenlapset,äiti ja sisarukset perheineen ja mieheni tietty..Kaikki tuottaa niin iloa kuin suruakin,mutta ovat juuri siksi tärkeimmät elämässäni.Ilman heitä minä en olisi MINÄ.

2. Olen esteetikko,perfektionisti,empaattinen ja mahottoman huumirintajuinen.
Kaikelle pitää olla paikkansa ja asiat tip,top.Vaadin itseltäni täydellisyyttä.Mottoni on:toiset tekee mitä osaavat,mie mitä halluun.
Joskus nauran( kyllä jopa itsellenikin),niin että pissat menee housuun".Huumorin kukka on kaunein kukka"

3. Pukeudun mielelläni harmoonisesti.Väärät väriyhdistelmät kauhistuttavat minua.Musta kuuluu perusväreihini,johon saa hyvin yhdisteltyä YHDEN kontrastivärin.Musta housupuku ja korkokengät on ehdoton IN juhlissa.Väriä saan niihin koruilla ja laukulla.Kengät ovatkin yksi heikkouteni,samoin laukut ja korut.

4. Rakastan laulamista ja tanssimista,jopa niin paljon,että minulla on ollut oma orkesteri ja olen kierrellyt keikkailemassa kahdenkymmenen vuoden ajan(nuoruudessani).Nyt toteutan esiintymisviettiäni karaoke lavoilla.Ja onneksi mieheni rakastaa tanssimista,joten sekin asia on kunnossa.

5. Sisustus ja käsillä tekeminen ovat intohimojani jopa siinä määrin,että sukulaiset ja tuttavat käyttävät taitojani mielellään.Olen käynyt sisustussuunnittelijan iltalinjaa jo 15v.sitten.Sain siellä taitoja pureutua asuntojen pohjapiirustuksiin ja niiden ongelmakohtiin.Pohjapiirustukset ovatkin ensimmäisemä tutkailtavana kun sisustusta mietin.Esim.täällä blogissa kaipaan usein pohjia nähtäväksi,että hahmottaisin tilan.Jos nyt olisin tällä järjellä varustettu ammattia miettivä "nuori",minusta tulisi -Sisustusarkkitehti.

6. Rakastan kirppareilla kiertämistä ja kierrättämistä, KIVOJEN tavaroiden eteeni putkahtamista.Kirpuilla kävin eka kertoja jo -70 luvulla,kun oikeesti kirppuja ei vielä näin hyvin tunnettukaan kuin nyt.Silloin niitä pidettiin "köyhien"putiikkeina.Eikä tainut ollakaan muuta kuin "Pelastusarmeijan"kirpputori. Kaikkein parhaimmat ostokseni olen tehnyt kirpuilla.Kierrättäminen on mennyt niin pitkälle,että mitään en heitä pois,ennenkuin olen miettinyt voisinko sen hyödyntää muuten(esimWC-rulla).Ehkä olenkin hyvä säästämään kaupungin rahoja päiväkodissa työskennellessä.

7. Ensimmäinen mieheni on kuollut,josta liitosta kaksi vanhempaa lastani.Toisesta miehestäni eronnut(Mintun isä) ja asun nyt 12-vuotta aivan IHANAN metsuri mussukan kanssa.Hän on se oikea.Olosuhteet eivät aina ole olleet mulle suotuisia,eikä elämä hymyillyt,mutta aina ajattelen,että tämä on minun kohtaloni ja jonkun korkeimman johdatusta.

8. Kannan aivan liikaa huolta toisista ihmisistä.Murehdin turhia ja mietin ratkaisuja heidän ongelmiinsa.Tunnen,että annan enemmän kuin saan.

9. Isäni sairaus ja kuolema oli minulle raskas isku,josta toipuminen ottaa voimille vaikka siitä opin myös paljon.Kuolema tuli kongreettisesti lähelle ja pelko sitä kohtaa hävisi....,mutta .....

10. ...kaikkein raskainta elämässäni on ollut vanhemman tyttäreni sairastuminen skitsofreniaan 11v.sitten Siitä seurauksena hänen lapsensa(4) otettiin huostaan ja sijoitettiin sijaisperheeseen.Nuorin oli vasta 8kk.Raskauden jälk.masennuksesta se alkoi.Se on asia josta kannan huolta ja harmia varmaa läpi koko elämän.Omilleen toivoisi aina kaikkein parhainta ja kun sitä ei onnistukkaan heille mitenkään antamaan,niin tuntuu kuin maailma olisi kaatunut päälleni.Siinä ei auttanut itkut,rukoukset ei hyvä eikä paha.Lapsenlapsistani kannan huolta aina ja yritän olla heille tuki ja turva sekä antaa mummolan jonne heidän on hyvä tulla maailman myrskyistä. Omaa sisintään tuli tutkailtua ja tekojaan mietittyä.Tyttäreni tukena olen saanut olla monet kerrat ja häntä hoitoon saattamassa.Se on ollut tosi raskasta aikaa äitinä,nähdä kuinka maailma hänen jalkojen alla pirstoutuu,eikä mistään saa kiinni.Monen vuoden ajan kannoin asiaa sisimmässäni enkä siitä pystynyt puhumaan tai edes sairautta myöntämään.Omakin terveys meinasi yhteen aikaan asian kanssa pettää.Onneksi nyt alkaa helpottaa.Lääkitys kun on kohdallaan hän tulee hyvin toimeen kotonaan ja saa tavata jo omassa kodissa lapsiaan.Tällä hetkellä elämä on hyvin ,mutta entäs huomenna.....Luoja yksin tietää muttei sano...


"rakastakaa lähimmäistänne,niinkuin itseänne"


Näin paljon minä paljastin teille itsestäni asioita,joita en uskonut koskaan tänne tuovan.


KAIKKEIN KAUNEINTA TEILLE TOIVOTTELEN

-tuija-





8 kommenttia:

malla kirjoitti...

tuija,kiitos,että uskaltau´uit rohkeasti tuomaan esille vaikeitakin asioita..mulla ainaki sydämessä liikahti ja kyynel vierähtää poskelle.oon aina susta pitänyt ja on ihana tuntea sua taas vähän enemmän ku aiemmin.
hyvin voin kuvitella sut keikkalavojen tyylikkäänä kuningattarena!
kiitos lämminhenkisestä blogistasi<3
syysiloa ja voimia päiviisi!

Mari kirjoitti...

Kiva oppia tuntemaan sinua paremmin. Se on aina tuskallista jos oma lapsi sairastuu vakavasti... Kaikkea hyvää sinulle!

Vekarus kirjoitti...

Hiljaiseksi veti! Kaikkea hyvää myös sinulle!

sini kirjoitti...

Hiljaa luin, elämä on...
Haluatko paljastaa itsestäsi vielä jotain, jos, niin löydät blogistani!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

...kaunis postaus...
on sinulla elämässä ollut kaikenlaista.
Minä herkkiksenä ihan kyynel silmässä postaustasi luin.
Tällaiset "paljastukset" tuovat uudenlaisen näkemyksen sinusta....
Hyvää torstaita..

Jossu kirjoitti...

Voi, elämä antaa ja ottaa, ei voi muuta todeta. Vastoinkäymisiä on sinun elämässäsi ollut varmasti ihan tarpeeksi ja se sai ajatukseni mietteliääksi, miten hyvin asiat itsellä oikeasti ovat ja miten pienistä jutuista sitä itse välillä purnaa.
Paljastuksista ja tekstistäsi huokui kuitenkin positiivisuus ja onnellisuus tässä hetkessä. Näin ja nyt on hyvä ja tätä elämää nauttien täällä eletään.

Leppoisaa loppuviikkoa sinulle!

PikkuBertta kirjoitti...

Kiitos ihanista kommenteista.
Tosiaankin,nyt olen sinut jo kaikkein surullisemman asian kanssa.Elämässä mennään eteenpäin ja joskus nauretaan niin ettei ole väliä millään.Onneksi on nyt se pikkuinen prinssi tuomassa iloa perheeseen.

Mukavia syyspäivän hetkiä:))

MaMMeli kirjoitti...

Ihanaa, että olet pystynyt käsittelemään noin vaikeita asioita ja selvinnyt<3. Se, että pystyt kertomaan niistä osoittaa, että valo on voittanut elämässäsi :) Siunausta <3