perjantai 2. lokakuuta 2009

Aitta/varasto ulkoapäin

Rappuset vielä puuttuu,mut jos noilla menis kevääseen asti.
Poika toi tuon rottinki"rötiskön"tuohon.En tiedä mikä se on,mut jos siitä jotain sais kehiteltyä.

Ihanasti syysaurinko leikittelee luoden varjoja aitan seinää vasten .
Aitan pikkuikkuna on pihalle päin.



Tälläinen se sit on, hienossa maalissa,ikkunoin ja ovin sekä minulle niin rakkain koristein.Nuo ovikoristeethan on niitä juuria,jotka tuosta rakennuksen alta kaivoin perustuksia tehdessä.


Isompi aitan ikkuna kadulle päin.

Kaunista, syksyistä viikonloppua kaikille!

11 kommenttia:

Anis kirjoitti...

Ihana pikku "piilopaikka". Ostitteko valmiina vai teittekö itse? Maalin sävy on hyvä.

anu kirjoitti...

Tosi kaunis ja rauhallisen oloinen jos nyt rakennuksesta noin voi sanoa!:)
ja ovikoriste tosi kaunis!
iloista viikonloppua!

Kesäkukka kirjoitti...

Pidän myös tuosta maalisävystä!
Ja juurikranssit ovat upeat!

Henriikka kirjoitti...

Heippa! Olen silloin tällöin käynyt lukemassa ja blogiasi ja nyt ajattelin rekisteröityä :) Luin noita aiempia postauksiasi, ja ai kamala kun tuli oikein suru rintaan!! On jotenkin niin käsittämätöntä miten meitä välillä koetellaan... Ja sinua on kyllä koeteltu! En voi edes kuvitella miltä sinusta on mahtanut tuntua. Ihanaa miten jaksat mennä eteenpäin :) Hienoa!

Ihanat saappaat, aivan mahtavat!

Ihanaa viikonloppua! :)
Terkuin, Henriikka

Tytti kirjoitti...

Tosi kivannäköinen tuo piilopirtti jos nyt näin voipi sanoa.Siellä on mukavaa viettää yhteistä aikaa.
Paljon on sinullekin tapahtunut elämäsi aikana,niin minullekin ja välillä tuntuu että nyt saisi jo riittää,mutta kun niitä ei voi valikoida.Hyvää viikonloppua<3

Mari kirjoitti...

Siis ihana! Niin ihana. Mukavaa lauantaita♥

Marge kirjoitti...

Tuija,

luin sinun 10 paljastustasi itsestäsi ja kyynel tuli silmäkulmaan. Sinulla ei ole ollut helppoa! Hyvä kuulla, että nyt elämäsi hymyilee sinulle ja rakkaillesi:)) Kaikkia (läheskään) asioita ei tässä elämässä tulla koskaan ymmärtämään, niin se vain on. Joskus vielä ymmärrämme, uskon niin. Olen monta kertaa ajatellut, kuinka rikkinäisiä saviruukkkuja meistä jokainen omalla tavallaan on, siksi toivoisinkin, ettemme enää lisäisi toistemme taakkoja esim. pahoittamalla tahallisesti toistemme mieltä. Tähän pyrin omalta osaltani. Me tarvitsemme toisiamme! Meidän kuuluu tukea toisiamme! Kiitos kauniista tekstistäsi ja Jumalan siunausta sinulle ja läheisillesi!!


Todella ihastuttava aitta!!!! Värit, koristeet ja ikkunat, ah!!
Odotan innolla, kun pääsemme kurkistamaan sisälle;))
Koristeiden arvoa lisää vielä se, että nuo juuret ovat saman aittan alta, perustuksia tehdessä otettu:)

Kaunista lokakuista lauantaita sinulle!!:))

Marge kirjoitti...

Sorry, luin nyt vasta vanhempia postauksiasi ja olihan siellä aittaa jo sisältäkin kuvattu!:))
Menen lukemaan vielä lisää ja ihailemaan kuvia, mutta sanon jo nyt, että se on kodikas ja niiiin kaunis!!:))Kyllä nyt kelpaa!!;))

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuosta "rottinkirötisköstä" heti mieleen vauvan sängyn kehikko. Liekö sellainen? Tai sitten se on sellainen rottinki sohvan? jalkakehikko.

T:Artun äiti

PikkuBertta kirjoitti...

Kiitti kivoista kommenteista.Yritän vastailla esille tulleisiin kysymyksiin:
Aitta on tilattu elementteinä netistä Ultimatemarketilta.
-Aitan väri on sama kuin tiilitalomme ikkunan yläpuolilla olevissa paneleissa,ikkunoidn vuorilaudoissa ja ikkuna pelleissä.
-"Rottinkirötisköstä"mullekin tuli mielee vauvan sänky,mut liian matala on sellaiseks.Ehkä jalka....
-Ja sit,myönteisellä asenteella elämässä eteinpäin.Se mikä ei ole kuolemaks,vahvistaa.Toisten pienet valitukset ovat turhanpäiväisiä, minun mielestäni.

Mari kirjoitti...

Ihana <3 Tuosta "rottinkirötisköstä" saat varmasti jotain kaunista aikaiseksi!