tiistai 29. joulukuuta 2009

Katse menneeseen vuoteen....

Tämä pieni Vili koiruus,meinasi aivan unohtua mainita.
Siksi hän nyt poseraa tässä ensimmäisenä.
Aivan ihana,eläväinen pikku veijari,
joka tuli sulostuttamaan elämäämme tänä vuonna.

Mutta sitten muihin asioihin....


Siitä on vuosi aikaa,kun aloitin tämän blogini pitämisen työkaverini innoittamana
Hän johdatti minut blogi maailmaan,
johon hurahdin täysin.
(kiitos Anne,tiedän että käyt sivuillani)

En olisi uskonut,että jaksan tätä näinkin kauan,ja että

TEITÄ IHANIA YSTÄVIÄ

on käynyt sivuillani jo yli 23,000.

Kaikki blogin salat on pitänyt opetella aivan alusta.
Tietokoneista en paljon mitään ymmärtänyt
enkä tätä kovin hyvin vieläkään osaa käyttää.
Kun sain luotua blogini,niin se hävisi kuin tuhka tuuleen,
jonnekin satelliittien maailmaan.
Niinpä kaikki alusta uusiksi.
No,nyt ollaan pysytty jotenkin maan pinnalla.

Vuoteen on mahtunut paljon.
On iloa ja surua.
Purkamista,rakentamista,
ihmissuhde kiemuroita ja
osatyökyvyttömyyseläkkeelle jäämistä.
Syntymistä ja kuolemaa.
Kaikesta on jotain opittu ja noustu selkä tuulta vasten
ja aloitettu alusta.


Ihanin asia on tämän pienen Tino-prinssin syntyminen.
Vaikka hänenkin elämän alku oli yhtä trategiaa.
Äidin raskausmyrkytys ja sektio
kuukautta ennen laskettua aikaa.

Mutta nyt Tino on mitä suloisin ja terhakoin lapsukainen,
mistä mummi on hyvin ylpeä.
Päivä päivältä kasvaa ja oppii uusia taitoja.


...pienestä se ihmiselo on lähtevä...
"maasta se pienikin ponnistaa"
sanoi aina isäni,mutta...


(äitini isän haudalla)
..." maaksi piti hänen jälleen tuleman"...

Isäni sairastuminen ja tieto siitä,että mitään ei ole tehtävissä,
seuraaminen sivusta rakkaan ihmisen valmistautumista kuolemaan.
Lohduttaminen,rukoileminen ja tukeminen...
myös läheisten tukeminen
oli vuoteni raskain asia,
josta toipuminen jatkuu vielä pitkään.

Mutta kuitenkin se oli myös hyvin eheyttävä kokemus.
Isäni otti minut, vanhimman lapsensa ,läheisekseen,jolle hän pystyi puhumaan,
ja tuntui kuin olisimme lähentyneet viimeisten kuukausien aikana ja
oppineet ymmärtämään toisiamme.
Myös anteeksi pyytäminen ja antaminen oli helppoa.
Kun kuolonuneen nukkuminen sitten tapahtui,
saimme kaikki lapset ja äiti olla hänen vierellään ja
tiedättekö mitä,
minun kuoleman pelkoni hävisi isäni kuolinvuoteella.
Isän lähtö oli niin kaunis ja rauhallinen,
etten parempaa olisi hänelle suonut.

Mutta kuten tyttäreni Minttu sanoi
"ukki raivasi tietä hänen pojalleen,
menemällä itse meidän luonta pois."

Ortodoksisen kirkon mukaan,
"Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden elämän alku"
...............

Näillä mietteillä tänään,huomenna uusin ....

Elämä jatkuu....

"Kiitos Taivaan Isä tästä päivästä,
tee meistä vahvoja,
ja opeta meitä ymmärtämään sinun tahtosi"

..............................
.

18 kommenttia:

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Minua itkettää; niin kaunista ja koskettavaa ! Tuokoon uusi vuosi sinulle oikein paljon ihania asioita !

Olivieno kirjoitti...

Kauniita ajatuksia hienosti muotoiltu sanoiksi. Onneksi olet täällä blogimaailmassa, on ollut kiva tutustua sinuun. Toivon sinulle oikein mukavaa uutta vuotta!

Possumamma kirjoitti...

Hienoa, että työkaverisi sinut tänne blogimaailmaan tutustutti, niin olen saanut sinuunkin tutustua!

Niin, ja onnittelut 1-vuotiaalle blogille! :)

Anonyymi kirjoitti...

Moi Tuija.Kiva kun laitoit tän blogin pystyyn,sitä on mukava käydä lueskelemassa.Näiden blogien myötä on on myös avautunut mullekin ihan uusi maailma.Paljon on sinullekin tapahtunut vuoden aikana ja täältähän minäkin niistä tiedän.Lämmöllä meidän työtoveruutta aina muistelen!Terveisin Anne.

Marge kirjoitti...

Kiitos, kun jaoit tuon kaiken elämänviisauden kanssamme! Tekstisi oli niin kaunista ja koskettavaa!
Koin ihan samoin kuin sinä, jos olin kuolemaa pelänny, niin en enää isäni kuoleman jälkeen (9 vuotta sitten). Hänenkin poismenonsa oli kaunis ja koskettava kokemus, myös raskasta seurata syövän etenemistä.

Toivon sinulle uuteen vuoteen palon kaikkea kaunisat ja hyvää, paljon onnehetkiä syviä, siunausta!

Halauksin, Marge

Arja kirjoitti...

Kaunis kirjoitus :-) Mukavaa ja parempaa Uutta vuotta!

MaMMeli kirjoitti...

Kaunis ja koskettava postaus <3 Tuntuu hyvältä, että olen saanut tutustua sinuun ja käydä luonasi kylässä näin blogimaailmassa <3 Siunausta vuodelle 2010 <3

Ainosofia kirjoitti...

Hei,
sinun vuoteesi on mahtunut paljon asioita.

Kerroit kauniisti isäsi poismenosta.
Tiedätkö - minulla on sama tunne kuin sinulla. En pelkää kuolemaa senjälkeen kun äitini nukkui syliini.
Vaikeita hetkiä, mutta vuosien varrella niistä saa kummallista voimaa.

Nyt toivon sinulle paljon paljon onnellisia hetkiä tulevaan vuoteen.

Kiitos kun saamme olla blogikavereitasi :)

Hyvää Uutta Vuotta <3

PikkuBertta kirjoitti...

KIITOS teille kaikille koskettavista sanoistanne.Kyyneleet tulee,kun luen teidän kommentteja.
Tämä blogin pitäminen on myös avannut minua kertomaan itsestäni,perheestäni ja elämästäni yleensäkin paljon.Tämähän käy kuin terapiasta,ja sitähän tässä vuodenaikana on kyllä tarvinnut,että on jaksanut.On edes joku paikka missä saa olla oma itsensä.

Kiitos että olette siellä ruudun toisella puolella.

Kaikkea kaunista teille tulevaan vuoteen.

-tuija-

Miia kirjoitti...

Minuakin tuo tekstisi kosketti. Paljon mahtuu yhteen vuoteen onnea ja surua, elämänkokemuksia. Kaikkea hyvää vuodelle 2010!

malla kirjoitti...

joo tuija,on tosi ihanaa,että aloit pitämään blogiasi!!jotenki kyllä luulin,että olit pitänyt blogiasi jo kauemmin:)mutta ollaanki yhtä "vanhoja"blogistia.
mukava on ollu tutustua ja monta asiaa ja hetkeä olisin köyhenpi,jos sinua ja tätä ei olisi..sen sain huomata silloin,kun isäsi nukkui pois ja pidit blogitaukoa..sanoin samillekin silloin,että tuntuu niinku joku puuttuis täältä!että kyllä tämä blogimaailma on vaan tärkeä juttu..
siunattua uutta vuotta<3 mennään hymyillen eteenpäin:)

Vekarus kirjoitti...

Onnittelut! Paljon on vuoteesi mahtunut sekä hyvää että vähemmän hyvää! Olkoon ensi vuosi vielä tätä parempi!

Pajupirtti kirjoitti...

Onnitteluja 1-vuotiaalle blogillesi.Suukkoja pikku-Tinolle.
Voimia teille kaikille muille ponnisteluissanne elämän jatkumisen puolesta.
Nauttikaa lumesta ja kaikista muista elämän pienistä iloista.
Kerallanne eläen ja lämmöllä Sinua ajatellen, ystäväsi Kaisa

LeenaJohanna kirjoitti...

Kiitos paljon koskettavista sanoistasi. Onni on kun olen löytänyt blogisi ja saanut käydä visiitillä.
Onnea ja siunausta sinun ja läheistesi uuteen vuoteen.

*Heidi* kirjoitti...

Kiitos PikkuBertta!! :) Itse olen vasta kovin nuori, bloggari-iällä tasrkasteltuna, ja olen kovasti saanut sivuistasi irti!!
Taas on yksi rikastuttava ja viisastuttava vuosi takana. Paljon tsemppiä ja siunausta tulevaan vuoteesi! :)

Kirsikka kirjoitti...

Sydän tuntee
enkelin.
Sydän rakastaa.

Sydän uskoo
enkeliin.
Sydän uskaltaa.

Vaikeinakin päivinä
kovinakin aikoina
kipeinäkin hetkinä
sydän löytää enkelin.

Sydän lohdun saa.

Kiitos sinulle koskettavasta tekstistäsi, lämpimin terveisin,
Kirsikka

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta .....

Mari kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu postaus <3 Paljon vuoteen mahtuu -niin iloa kuin suruakin. Oikein Hyvää Uutta Vuotta!