perjantai 1. lokakuuta 2010

On sitä virkattu ennenkin...

Muistojen ja kaappien kätköistä
etsin tämän" vanhan"sängynpeiton.
Tämän olen virkannut jo vuonna 1982-1983.


Kyllä siinä oli koukkuamista...
muistan kun aloitin tämän joulupäivänä-82
Jo silloin päätin,
että sen on oltava valmis
pääsiäiseksi...


Elikkä noin kolme ja puolikuukautta oli virkkaus aikaa.



Mut valmista tuli.

Tää on virkattu tuollaisina pitkinä suikaleina,
jotka sitten ommeltu käsin yhteen.
Sitten nuo reunapitsit
koko peiton leveydeltä.
Se oli kaikkein pitkästyttävintä,
Tuntu ettei ikina lopu.

No,nyt virkkailen niitä isoäidin neliöitä.
Niitä on valmiina jo 62kpl.
Päätin,että nyt s-lomalla(31.10.)
joka päivä ainakin 8-lappua.
Miksi 8....siksi,kun teen
noita neljän samanlaisen sarjassa,
niin kaks sarjaa.

Polvi on rusautettu,
ja nyt kuntoutetaan.
Kipeä on,mut päivä kerrallaan.

Mukavasti aikaa virkata.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA !

...................................................

18 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Voi taivas, sähän oot oikein pro!! Mun mummi teki kanssa useita, useita sängynpeittoja eläissään, ja aina oli muutenkin virkkuu tai neulomus käsissä. Itselle ei oikein tuota pitkäjänteisyyttä ole suotu ;)

minnamarika kirjoitti...

Voi minkä aarteen oletkaan virkannut! Mielettömän upea!!! Oikea sukukalleus :)

Pikaista kuntoutusta polvitoipilaalle ja hyvää viikonloppua!

Lezzie kirjoitti...

Tosi hieno peitto. Siinä on aarre jälkipolville ihailtavaksi. Hyvää viikonloppua!

Hanne kirjoitti...

Onpa nätti peitto! Itse en ikikuunapäivänä saisi mitään noin ihanaa tehtyä. Mulle on äitini antanut 3 samantapaista itsevirkkaamaansa peittoa. Eli äitini ja minun tapauksessa on kyllä omena tippunut toooosi kauas puusta=)

malla kirjoitti...

voi että ku sie oot nopee!!!!mulla jää neliöitten virkkaus siks,ku yhessä neliössä mulla menöö n.puoli tuntia:O...hävettää...

TIINA kirjoitti...

ootpa taitava!
upea peitto!
muksaa viikonloppua. :)

Kesäkukka kirjoitti...

Kaunis peite!

Toivottavasti polvi paranee hyvin!

Mukavaa viikonloppua!

PIUZA kirjoitti...

On siinä peitto! Olet kyllä nopea käsisistäsi.:)

Mukavaa viikonloppua!
Paula

Nina kirjoitti...

Aivan huikean ihana pitsipeitto!! Kyllä siinä on varmasti ollut melkoinen tekeminen, mutta se kyllä kannatti!

Mummon neliöt ovat myös hauskoja että nopeita tehdä.

Tsemppiä toipumiseen ja iloa viikonloppuusi! :)

Tytti kirjoitti...

Todella kaunis pitsipeitto ja lisää on tulossa, voi kun olet viitseliäs.Hyvää viikonloppua (:

Walkoisia Unelmia kirjoitti...

Oi kuinka kaunis se onkaan!
Itse olen ihan tumpelo käsitöissä, eikä virkkaus varmasti onnistuisi minulta:(

Mukavaa viikonloppua!

Krisse kirjoitti...

ihana peitto..ei onnistuisi minulta.

Sirkka kirjoitti...

Oi ihanuus sinä olet taitavista taitavin...aivan uskomattoman kaunis kokonaisuus ja että oma tekemä!
Onnittelut Sinulle!

Vili siellä kuvassa on tosi söötti, halaus ja pussaus nenänpäähän, tulikos Vilistä valkoinen, vaikkei sillä väliä, suloinen on kuten tiedät sanomattakin!

Mukavaa illanjatkoa!

Sarppu kirjoitti...

Siis kerta kaikkiaan, upea peitto. Tuollaisen kun saisi, mutta minun ei kannata haaveillakaan, että itse saisin virkattua :) toivotaan, että polvi pian paranee.

Miia kirjoitti...

VAU. Minun äitini on virkannut yhden peiton isäni ollessa armeijassa. Mutta meidän lemmikkikani söi siitä suurimman osan minun lapsuudessa. ;) Minulla haaveena myös yhden peiton virkkaus ihan itse sitten joskus. Isoäidin neliöistä olen tehnyt kaksi pientä vauvanpeitettä. Neliöiden tekeminen on kyllä mahdottoman koukuttavaa puuhaa. Ihania värejä noissa sinun neliöissä!

Possumamma kirjoitti...

Tosi kaunis peitto! On sulla mahtanut olla paikat kipeänä, kun olet tuota tiuhaan tahtiin virkkaillut!

PIUZA kirjoitti...

Tiedoksi: blogitekstieni näkyvyydessä lukijoilleni on ilmennyt ongelmaa. Koko viestin tästä voit lukea blogistani (http://piuzantori.blogspot.com/2010/10/blogitekstien-paivittyminen-lukijoille.html).

Paula

taburetti kirjoitti...

Ensi visiitillä blogissasi ihailemassa upeaa sängynpeittoasi... vau!
olethan tehnyt työn. Itse neulon, mutta virkkaus jäänyt vähemmälle....
siispä voin vain ihailla!!
Mukavaa uutta viikkoa sinulle!!
Jaana