sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Veljekset

Vilillä on aina sunnuntaisin
veljensä tapaamispäivä.
Menen silloin äidilleni jakamaan lääkkeet dosettiin,
ja kun rupean puhumaan Vilille,
että lähetäänkö Oskun luo,
niin silloin alkaa ininä ja ovelle juoksee heti.


Tässä veljekset kohtasi meillä.
Yleensä kohdatessa alkaa niin kauhea ravi ja paini,
että matot on läjässä,
ja kohta sit läähätetään ja hengähdetään välillä,
ja taas uudestaan ravataan.


Osku hyppää aina pöydälle
odottamaan vieraita.
Ja siihen se jää katsomaan ikkunaan,
kun me lähdemme.

Oskun turkki on aivan kiharassa ja sillä on
paljon enempi karvaa kuin Vilillä.
Oskun turkki on myös pehmeää kuin untuva.
Veljesten äitihän on puhdasrotuinen Bichon havannais ja
isä puhdasrotuinen Gotten de tulear.
Osku tullut äitiinsä ja Vili isäänsä.
minä sanonkin meidän Vilistä
että se on
puhdasrotuinen
BichonGottoni....
Se yksi veljes,joka on minun veljen pojalla
on taas ihan kuin Vili.


Meidän vauhtiville piti nostaan veljen viereen pöydälle,
mut eihän se malta pysyä paikallaan.
Osku on kyllä luonteeltaan vilkkaampi kuinVili,
ja Vili on tottelevaisempi.
Johtuneenko tästä kouluttajasta.
Oskulla on ollut vapaampi kasvatus.
Liekkö äiti noudattanu meitä lapsiaankin kasvattaessa vapaampaa mallia,
meistä kun on tullut aikas villejä,,hih,hih.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

.......................................

6 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Niin on ihanat veljekset :))

Jaana kirjoitti...

Veljekset kuin ilvekset näinhän se on :))

Hanne kirjoitti...

Ihanat veljekset, Varmasti riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita=) Nimim. kahden pikkukoiran omistaja.

Krisse kirjoitti...

suloiset koiruudet.....

allidaalia kirjoitti...

Hyvää Uutta vuotta PikkuBertta!
Voi kuinka suloisia pikku veijareita :)

Marianne kirjoitti...

Mitä elämä olisikaan ilman omia karvaturreja <3 söpöisiä koiruuksia Osku ja Vili!